Kyläkoulut

Perusopetus on Suomessa keskeinen lähipalvelu. Kyläkoulu on kunnassa vetovoimatekijä. Kyläkoulujen puolustajia monesti moititaan siitä, että he puolustavat kouluja tunteella eivätkä ajattele asiaa järjellä. On kuitenkin arvokasta, että kyläläisillä on omaan kouluunsa positiivinen tunneside. Se osoittaa että koulu on tärkeä. Kyläläisten vahva tunneside kouluun luo myös lapsille positiivisen oppimisilmapiirin ja se jos mikä on tänä päivänä tärkeää.

Minä puolustan vihtiläisiä kyläkouluja järjellä:

-          Kuntamme suuret koulut ovat täynnä. Viime vuosina on myös aivan liikaa kärsitty sisäilmaongelmista ja jouduttu keksimään äkkiratkaisuja uusiksi koulutiloiksi. Miksi siis pitäisi lakkauttaa toimivat, terveet koulut?

-          Perusopetuslain mukaisesti oppilailla on oikeus kolmiportaiseen tukeen: yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Joissakin vihtiläiskouluissa – niin suurissa kuin pienissäkin - alkaa kolmasosa oppilaista olla tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Tämä tuen tarve asettaa rajat ryhmäkoolle. Ryhmäkoot eivät ole keskenään vertailukelpoisia, sillä ryhmä ei koskaan muodostu täysin samanlaisista yksilöistä. Vihdissäkin on ns. yleisopetuksen ryhmiä, joissa saattaa olla vain 15 oppilasta. Tässä kohdin innokkain koululakkauttaja näkeekin tilaisuutensa ja laskee, että tuollaiseen luokkaan mahtuu ainakin 5 oppilasta lisää. Lakkauttaja ei vain tiedä, että noista 15 oppilaasta kolmasosa on ryhmään integroituja erityisen tuen oppilaita ja jotta he saavat tarvitsemansa avun ja tuen, ei ryhmäkokoa voida kasvattaa. Ryhmäkokojen suurentaminen johtaisi erityisopetuksen määrän yhä suurempaan kasvuun. Mistä saamme resurssit siihen? Vaarana olisi myös koulupudokkaiden määrän kasvu. Meillä ei ole kassassa miljoonia euroja syrjäytyneiden lasten ja nuorten korjaaviin toimenpiteisiin.

-          En näe liiemmin järkeä siinäkään, että lapset, jotka nyt voivat kulkea lähikouluunsa omin jaloin, laitettaisiin auton kyytiin ja kuljetettaisiin kauemmas. Se olisi paitsi ympäristön turhaa saastuttamista, myös kansanterveyden tuhoamista, kun päivittäinen luonnollinen hyötyliikunta jäisi pois. Autossa istuminen passivoi eikä koulukyyti muutenkaan ole silkkaa huvia, sillä se on monesti oiva tilaisuus kiusanteolle. Ilmaistakaan kuljettaminen ei ole.

-          Kyläkouluissa käytetyllä yhdysluokkapedagogiikalla on myönteinen vaikutus lapsen sosiaaliseen kehitykseen, yhteistyötaitoihin ja itsetuntoon. Jokainen saa vuorollaan olla autettavan ja auttajan roolissa: vanhempi opastaa nuorempaa ja taitavampi heikompaa. Kyläkouluissa eri-ikäiset lapset toimivat luontevasti yhdessä ja kaikki tuntevat toisensa, mikä luo turvallisuuden tunteen.

Kyläkoulut ovat viime vuosina olleet Suomen kuntatalouden pelinappuloita. 90-luvun alussa pienten koulujen osuus oli 64%, vuonna 2009 enää 26%. 2000-luvulla on lakkautettu tuhat peruskoulua. Kouluja on lakkautettu säästötarpeisiin vedoten ja lakkautuksia on perusteltu milloin tasapuolisuudella ja laadulla, milloin tehokkuudella ja kehittämisellä. Tällaisella supistamisella ja näivettämisellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tehokkuuden, tasapuolisuuden, kehittämisen tai laadun parantamisen kanssa. Kyläkoulu ja lyhyt koulumatka ovat laatua. Kyläkoulun lakkauttaminen sen sijaan sammuttaa kylästä sen viimeisenkin valon. Saa nähdä miten käy Suomelle OECD-maiden osaamisvertailussa, jossa Suomi on ollut kärkikastia. Viime päivien uutisointi kertoo karua kieltään siitä, että Suomen koululaisten osaamistaso on romahtanut.  

Onko todella niin, että kaikkien kuntien on keksittävä sama polkupyörä uudestaan ja uudestaan? Vai voisiko Vihti erottua edukseen ja ymmärtää kyläkoulujen tärkeyden tulevaisuudelleen?? Laadukas ja turvallinen peruskoulu on lapsen tulevaisuuden ja koko kansakuntamme pärjäämisen perusta – sitä emme voi tuhota. Ikään katsomatta hyvinvoiva kuntalainen on edullisin kuntalainen.

Olen haastatellut muutamia suuresta taajamakoulusta pieneen kyläkouluun siirtyneitä opettajia. Tässä heidän ajatuksiaan:

"Lapsi saa olla oma itsensä, eli ei tarvitse olla samasta puusta veistettyjä, esim. vaatemuoti tai muut ajan/muodin tavarat. Näin ei myöskään synny kiusaamista erilaisuudesta.

  Kaikki leikkivät ja pelaavat keskenään (1.-6.luokkalaiset). Näin nuoremmat oppivat uutta vanhemmilta ja myös toisinpäin. Lapset saavat olla lapsia! Luonnonläheisyys näkyy välitunneilla erilaisissa maja-, piilo- ja kotileikeissä.

Oppimisessa voidaan tarvittaessa jakaantua helposti pienempiin ryhmiin, jonka avulla kehitetään ryhmätyötaitoja, sosiaalisuutta ja vertaisoppimista.

Lapset pystyvät tulemaan omaan lähikouluun kävellen, pyöräillen ja potkukelkoin. Näin ei tarvitse viettää pitkiä aikoja taksissa ja lapset saavat kehitykseen tarvittavaa liikuntaa ja raikasta ulkoilmaa.

Yhteisöllisyys on TÄRKEÄ seikka. Koulukiusaamista ei esiinny ja lapsilla on hyvä olla! Kaikilla yhteisön jäsenillä on selkeästi yhteiset säännöt ja tavoitteet selvillä.

TYÖRAUHA OPPITUNNEILLA. Tämä näkyy heti. Työrauhaa ja oppilaiden ilmapiiriä ovat kehuneet monet eri henkilöt koululla ja kunnan yhteisissä tapahtumissa, missä on ollut muita kouluja mukana. Väitän, että kyläkouluissa on huomattavasti parempi työrauha oppitunneilla kuin isoissa kouluissa. Olen sen myös selkeästi itse huomannut."

"Pienen koulun huonot puolet ovat käytännössä taloudellisia, ja tämähän tietenkin kiinnostaa monia päättäjiä, jotka näkevät koulut ja niiden oppilaat vain pelinappuloina. Hyödyt ovat kuitenkin inhimillisesti ajateltuna moninkertaiset. Se, että lapsi saa kokea olevansa osa VÄLITTÄVÄÄ yhteisöä on terve lähtökohta, jota ei mikään rahallinen etu korvaa. Väitän, että hiukan kehnoista oppimateriaaleista ja TVT-laitteista huolimatta pieni koulu pystyy tarjoamaan lapsille huomattavasti paremman lähtökohdan tulevaisuuteen kuin iso koulu, ja jos joku haluaa tätä rahallisesti mitata, ehkä sitten suurten yhteisöjen syrjäytymisluvut kertovat omaa karua kieltään."

"Teemme paljon yhteistyötä päiväkodin kanssa, jossa on myös eskari. Meillä on yhteisiä tilaisuuksia ja tunteja. Tämän vuoksi lapsen siirtyminen eskarista kouluun on helppoa, koska hän tuntee jo opettajia ja muita oppilaita. Kummitunnit, joissa ryhmissä on lapsia päiväkodista ylimpiin luokkiin asti, ovat hieno keino lähentää oppilaita ja näyttää ihan pienimmillekin, että isot oppilaat eivät ole millään lailla pelottavia.

Isommat oppilaat osaavat ottaa pienemmän huomioon paremmin. Yhdysluokassa oppilaat ovat vuorovuosin luokan isompia. He osaavat mielestäni ottaa tuon roolin ja auttaa pienempiä. Myös liikuntatunneilla isommat osaavat usein huomioida pienemmät.

Me opettajat tunnemme kaikki koulun oppilaat. Itsekin opetan lähes kaikille oppilaille jotakin ainetta kerran viikossa. Tämä on tietysti etu myös lapselle, koska kaikki aikuiset ovat tuttuja ja helpommin lähestyttäviä. Opettajankin on helpompi ottaa lapsen yksilölliset tarpeet huomioon, kun tuntee hänet.

Pienessä koulussa on mielestäni enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.

Lähikoulu on tietysti lapsen etu. He saavat käydä koulua tutussa ympäristössä, eivätkä matkat ole hurjan pitkiä."