Kiitos!

Tiistai 11.4.2017 klo 18:57 - Terhi

Ajatuksiani maahanmuutosta

Tiistai 4.4.2017 klo 18:10 - Terhi

Aloitetaan sillä, että minä en vihaa ketään enkä mitään. Miellän itseni hyvin avuliaaksi ja toiset huomioon ottavaksi. En ole myöskään maahanmuutto- tai maahanmuuttajavastainen. Sen sijaan suhtaudun kyllä kriittisesti tietynlaiseen maahanmuuttoon.

Olen matkustanut pienestä pitäen – siitä kiitos vanhemmilleni. Aikuisiällä olen myös asunut ulkomailla ja onpa perheelläni ulkomailla loma-asuntokin. Jokaisessa työpaikassani minulla on ollut maahanmuuttajia työkavereina. Esikoisellamme on ulkomaalainen kummisetä. Olemme kotiimme palkanneet kolmea eri kansallisuutta olevia nuoria hoitamaan lapsiamme. En siis ole mikään pussin perällä kasvanut, erilaisuutta pelkäävä mörökölli, vaan otan ilolla vastaan lähiympäristööni maahanmuuttajat, jotka tulevat tänne töihin tai opiskelemaan, oppilasvaihtoon tai vaikka rakkauden perässä eivätkä edellytä, että olemassa oleva yhteiskuntamme muuntuu heidän tarpeisiinsa. Nyt päästäänkin siihen maahanmuuttoon, jota en lähiympäristööni halua. En halua tänne päästä varpaisiin hunnutettuja naisia, jotka joutuvat kylänraitilla kävelemään 10 metriä miesjoukon perässä. En halua tänne perheitä, joissa mies päättää saako vaimo mennä töihin tai ulos. En halua tänne miehiä, joilla on useita vaimoja - saati lapsivaimoja. En halua joukkoahdisteluja, en joukkoraiskauksia enkä terrorismia. En halua tänne ihmisiä kulttuureista, jotka ovat liian erilaisia omamme kanssa ja joista tulevien kotoutuminen ei ole missään länsimaassa kovin hyvin onnistunut.

Vuonna 2015 turvapaikanhakijavyöry ulottui Vihtiinkin. Vastustin alusta lähtien vastaanottokeskusten perustamista, sillä olin seurannut uutisointia aiheesta pitkään ja selvää oli, että iso osa tulijoista oli pelkkiä onnenonkijoita. Toisin ajattelevien mielestä Vihdin piti kuitenkin kantaa globaali vastuunsa siinä tilanteessa. Minä en käsitä, miten Vihti voisi millään lailla olla vastuussa siitä, mitä Lähi-Idässä tai Afrikassa tapahtuu. Maailmassa toki on paljon julmuutta, sotia ja luonnonkatastrofeja, ja on hirvittävää, että niissä menehtyy lapsia, naisia, vanhuksia, vammaisia. Voisin 24/7 itkeä silmät päästäni heidän kohtaloitaan miettien, mutta jos näin tekisin, menettäisin luultavasti järkeni ja toimintakykyni ja lakkaisin hyödyttämästä omaa yhteiskuntaamme. Minä koen globaalin vastuunkannon siten, että meidän täällä tulee tehdä kaikkemme, jotta oma yhteiskuntamme säilyy turvallisena emmekä omilla päätöksillämme ja toimillamme ole synnyttämässä maailmaan uusia levottomia alueita.