Ryhmäpuheenvuoro perusopetuksen lisäresurssoinnista

Tänään 4.6. pidin kunnanvaltuustossa seuraavan ryhmäpuheenvuoron:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut paikallaolijat

Totean jo tähän alkuun, että ryhmämme on valmis hyväksymään nämä esitetyt talousarviomuutokset.

Haluan kuitenkin tarkemmin pureutua tähän perusopetuksen lisäresurssiasiaan. Lisäyksenä esitetään 5 opettajatehtävää, 3 kouluohjaajatehtävää ja lisää opetustunteja kyläkouluille. Lautakunnan pöytäkirjan liitteestä kun tarkemmin katsoin, minne ja millaista resurssia esitys tarkoittaa, löysin sieltä kyllä eri määrän opettajatehtäviä ja syksyn rahatarpeen osaltakin sain kohta kohdalta laskettuna eri euromäärän, mutta tässä kokouksen alla sain vahvistuksen, että tämä esitetty 173 000 euroa on katsottu riittäväksi, joten sillä mennään.

Kun perjantaina työviikon jälkeen istuin kotisohvalle miettimään, mistä tämän kannanottoni aloittaisin, päädyin lopulta siihen, että aloitan n. 10 vuoden takaa. Tulin nimittäin itse syksyllä 2008 Vihdin kunnan palvelukseen Kuoppanummen koulukeskukseen ja työskentelen siellä edelleen. Tulin koulumaailmaan alanvaihtajana ja muistan hämmästelleeni sitä, kuinka paljon kouluissamme oli erityisopetuksen pienluokkia. Kymmenessä vuodessa on ehtinyt nähdä ja kokea monenlaista ja myös verkostoitua alan ammattilaisten kanssa niin täällä Vihdissä kuin muuallakin. Uskallan sanoa, että puhun aika monen suulla todetessani, että työ on vuosi vuodelta - ja etenkin viimeisen 5 vuoden aikana - muuttunut raskaammaksi niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Viime kauden valtuutetut varmasti muistavat, että jo muutama vuosi sitten meille kerrottiin, että alle kouluikäisten psyykkinen oireilu on lisääntynyt ja apua tarvitaan Karviaiselta psykiatrisen sairaanhoitajan muodossa. Tämä sama oireilu jatkuu toki koulussakin ja moni kasvatuksen ja opetuksen ammattilainen kokee tänä päivänä, että oma ammattitaito ei enää riitä yhä vaativampiin tuen tarpeisiin. Ja kun ei pysty auttamaan, vaikka sydämestään haluaisi, syntyy riittämättömyyden tunne ja ikävässä tapauksessa jopa työuupumus.

Sain sivistyskeskuksesta prosenttilukuja tehostetun ja erityisen tuen oppilasosuuksista vuosilta 2011-2017. Vuodesta 2011 alkaen tuli mahdolliseksi saada yleisen ja erityisen tuen väliin sijoittuvaa tehostettua tukea. Oletus varmaan oli, että erityisen tuen osuus pienenisi, kun osalle oppilaista riittäisi, että he saavat tehostettua tukea. Nämä prosenttiosuudet ovat Vihdissä suomenkielisessä perusopetuksessa kehittyneet seuraavasti:

vuonna 2011 erityisessä tuessa oli 12,1% oppilaista, viime vuonna siinä oli 13,1%

vuonna 2011 tehostetussa tuessa oli 6,8% oppilaista, viime vuonna siinä oli 14,2%

Ja vielä sellainen detalji tähän, että kun erityisen tuen oppilaista vieraskielisiä vuonna 2011 oli vain 1,9%, niin viime vuonna heidän osuutensa olikin jo 8,3%.

Erityisopetuksen pienluokatkin ovat vuosien saatossa pienentyneet. Osalle oppilaista 10 hengen ryhmäkin on liian suuri. Pienin tietämäni luokka tänä lukuvuonna oli 2 oppilaan ryhmä.

Mikäli kehitys kehittyy tähän suuntaan ja tällä vauhdilla, täytyy meidän kyllä vakavasti pohtia, miten rahoitamme perusopetuksen esim. 5 vuoden kuluttua. Lasten ja heidän parissaan työskentelevien vointi ja tulevaisuus tulee olla lähitulevaisuutemme tärkeimpiä pohdittavia aiheita.

Valtuustoryhmämme iloitsee näistä resurssilisäysesityksistä ja toivoo, että ne tänään hyväksytään, jotta rekrytointi voi alkaa heti huomenna.