Puheenvuoroni Talousarviosta 12.11.2018

Tiistai 13.11.2018 - Terhi

Eilisessä (12.11.) valtuuston kokouksessa käytin seuraavan henkilökohtaisen puheenvuoron talousarvioon liittyen:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja yleisö

Tämän talousarvion käsittelyn osalta suurin vääntö käydään luonnollisesti lasten ja nuorten asioihin liittyen, koska ne nielevät paljon rahaa. Jos joku muistaa, niin paasasin kesäkuun valtuustossa siitä, että ”Mikäli kehitys kehittyy tähän suuntaan ja tällä vauhdilla, täytyy meidän kyllä vakavasti pohtia, miten rahoitamme perusopetuksen esim. 5 vuoden kuluttua. Lasten ja heidän parissaan työskentelevien vointi ja tulevaisuus tulee olla lähitulevaisuutemme tärkeimpiä pohdittavia aiheita.”

Useana viime vuotena meille on näin talousarvion käsittelyn yhteydessä kerrottu, että alle kouluikäisten psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet. Nyt varhaiskasvatuksen henkilöstön jaksamiseen liittyvät sairauspoissaolot ovat viime ja tänä vuonna lisääntyneet merkittävästi. Syy löytynee edellisestä lauseesta. On hienoa, että talousarviossa on nyt panostettu varhaiskasvatukseen monenlaisilla lisäresursseilla. Ihan perusmatematiikalla kuitenkin ymmärtää, että ongelmat ovat jo siirtyneet koulun puolelle. Viimeiset 3 vuotta kouluissa juuri ekaluokkalaiset ovat olleet hyvin haastavia ja ensi syksy näyttää vielä pahemmalta. Soittelin viime viikolla muutamiin kouluihin ja kyselin, millaisia ongelmia niissä kohdataan. Seuraavassa sitaatteja vastauksista: ”käsipareja ei ole riittävästi”, ”ei ole riittävästi ohjaajia”, ”kaikki ohjaajaresurssi menee erilaisten käytösongelmien hillitsemiseen, muut jäävät oman onnensa nojaan”, ”kun opettajan voimat ehtyvät, ohjaaja on todella tarpeellinen kollegiaalinen tuki”, ”ip-toiminnasta on jouduttu soittamaan lapsen kotiin ja kertomaan, ettei lapsen kanssa pärjätä”, ”on paljon kiinnipitoja koska oppilaat vahingoittavat itseään ja/tai muita”. ”esimiehenä alkaa tuntua toivottomalta, kun ei pysty auttamaan” Sitaatit päättyvät tähän. Kuulostaako laadukkaalta ja turvalliselta opetukselta? Kuulostaako siltä, että ”hyvinvoiva henkilöstö on arvomme”(<-strategiasta)?

Tässä talousarviossa kerrotaan, että ”viimeisten vuosien aikana merkittävä määrä vakinaisessa työsuhteessa työskennelleitä kouluohjaajia on siirtynyt toisiin tehtäviin.” Kouluista on siis merkittävä määrä ammattitaitoa ja kokemusta siirtynyt muualle. Kaiken kaikkiaan kouluohjaajaresurssin määrittely on erikoinen kuvio. Viime keväänä kun tätä rehtoreilta kyselin, he vastasivat, että ohjaajatarvetta ei kysellä eikä annettua ohjaajaresurssia perustella. Tästä seuraa se, että kun käytössä on vakituisessa työsuhteessa olevien ohjaajien tunnit, voidaan keväällä kaikille taata vain se minimi 20 tuntia viikossa töitä. Ja sitten kevään ja kesän aikana odotellaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että saataisiin erilaisten hankerahoitusten avulla palkattua lisää käsipareja tai jaettua lisää tunteja vakituisille. Tästä syystä kevään ja kesän aikana moni tekee ratkaisun hakeutua muualle.

Me keskustelemme täällä tänään 100 opetustunnin lisäämisestä tai lisäämättä jättämisestä. Kustannusvaikutus ensi vuodelle olisi n. 100.000 euroa. Tämä 100 tuntia määrärahoineen tarvitaan ehdottomasti – eikä se luultavasti edes riitä.

Tähän synkähkön puheen lopuksi haluan lausua muutamat kiitokset: Ensinnäkin kiitos sivistysjohtaja Ojajärvelle siitä, että hän on antanut lisäresursseja, kun syksyn mittaan on kouluihin tullut erityistä tukea tarvitsevia oppilaita lisää. Kiitos myös kaikille niille valtuutetuille, jotka ovat menneet vierailemaan kouluihin ja seuranneet arkea siellä. Ja vielä kiitos kunnanjohtaja Miettiselle hyvästä yhteistyöstä ja onnea uusiin tuuliin.