Pohdintaa koulujen avaamisesta koronakeväänä 2020

Torstai 30.4.2020 klo 16:38 - Terhi

Pohdintaa peruskoulujen avaamisesta lukuvuoden 2 viimeiseksi viikoksi:

Kun maaliskuun puolivälissä kouluissa siirryttiin pääosin etäopetukseen todella nopealla aikataululla, oli se monin paikoin melkoinen koettelemus niin opettajille kuin oppilaillekin.

Alkuhankaluuksien jälkeen etäopetus on ymmärtääkseni kuitenkin sujunut pääosin hyvin. Niin opettajat kuin oppilaatkin ovat oppineet uusia työskentelytapoja ja esimerkiksi monille kiusatuille ja sisäilmaongelmista kärsiville tämä etäopetusjakso on ollut suoranainen helpotus.

Varjopuolena ne lapset, joiden kotona asiat eivät ole ihan mallillaan, ovat varmasti kärsineet ja heihin tuleekin nyt kaikkien turvaverkkojen panostaa.

Tiedän, että perusoikeuksien rajoittaminen vaatii painavat perustelut – välttämättömyyden. Nyt kun päätös koulujen avaamisesta tehtiin, perusteltiin se sillä, että tällaista välttämättömyyttä ei enää ole. Mihin se katosi?? Käsittääkseni koronaviruksen suhteen juuri mikään ei vielä ole kovin varmaa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan epidemian huippu olisi meillä tulossa vasta touko-kesäkuussa, joidenkin mukaan vasta syksyllä. Lisäksi toistaiseksi näyttää siltä, että immuniteettia ei juurikaan synny – ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Todettujen tartuntojen määrä (joka on siis eri kuin todellisten tartuntojen määrä) Suomessa ei näytä hiipumisen merkkejä. Mikä on nyt siis SE juttu, joka on niin kovasti parantunut, ettei välttämättömyyttä enää ole?

Normaalissakin lähiopetusarjessa monissa kouluissa ollaan helisemässä. Osalla oppilaista on suuria haasteita itsehillinnässä, oman toiminnan ohjauksessa, sosiaalisissa tilanteissa ym ja ne ilmenevät pahimmillaan fyysisenä väkivaltana. No nyt kun koulut sitten avataan, eivät ne kuitenkaan voi toimia, kuten normaalissa arjessa, vaan 2 viimeiselle viikolle annettiin jos jonkinlaista ohjetta ja neuvoa:

-          pitää välttää tilanteita, joissa ollaan fyysisessä kontaktissa -> oikein helppo juttu 1000 henkilön täyteen ahdetussa kiinteistössä ja täyteen ahdetuissa koulutakseissa…

-          otetaan käyttöön tyhjillään olevia tiloja -> mitähän ja missähän nämä mahtavat olla?

-          pestään kädet aina sisälle tullessa, ennen ruokailua ja kotiin lähtiessä -> erinomaista mutta vie ison osan päivästä ja on hankala vahdittava ja tässä on hyvä ymmärtää myös se, että lapset eivät toimi kuin koneet ja osa ei edes ole puheella ohjattavissa…

-          koulua voi käydä kahdessa vuorossa -> ahaa, miten opettajien ja kouluohjaajien työtunnit tähän riittävät?

-          ruokaillaan luokissa -> kuinka se lämmin ateria kulkeutuu koulun kymmeniin luokkiin?

 

Kaikella kunnioituksella, mutta hiukan nyt tuntuu siltä, että asioista päättävillä ei kovin kummoista kokemusta koulujen arkitodellisuudesta ole. Toivotan kovasti voimia ja viisautta niille, jotka nämä järjestelyt joutuvat tekemään.

Puheenvuoroni Talousarviosta 12.11.2018

Tiistai 13.11.2018 - Terhi

Eilisessä (12.11.) valtuuston kokouksessa käytin seuraavan henkilökohtaisen puheenvuoron talousarvioon liittyen:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja yleisö

Tämän talousarvion käsittelyn osalta suurin vääntö käydään luonnollisesti lasten ja nuorten asioihin liittyen, koska ne nielevät paljon rahaa. Jos joku muistaa, niin paasasin kesäkuun valtuustossa siitä, että ”Mikäli kehitys kehittyy tähän suuntaan ja tällä vauhdilla, täytyy meidän kyllä vakavasti pohtia, miten rahoitamme perusopetuksen esim. 5 vuoden kuluttua. Lasten ja heidän parissaan työskentelevien vointi ja tulevaisuus tulee olla lähitulevaisuutemme tärkeimpiä pohdittavia aiheita.”

Useana viime vuotena meille on näin talousarvion käsittelyn yhteydessä kerrottu, että alle kouluikäisten psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet. Nyt varhaiskasvatuksen henkilöstön jaksamiseen liittyvät sairauspoissaolot ovat viime ja tänä vuonna lisääntyneet merkittävästi. Syy löytynee edellisestä lauseesta. On hienoa, että talousarviossa on nyt panostettu varhaiskasvatukseen monenlaisilla lisäresursseilla. Ihan perusmatematiikalla kuitenkin ymmärtää, että ongelmat ovat jo siirtyneet koulun puolelle. Viimeiset 3 vuotta kouluissa juuri ekaluokkalaiset ovat olleet hyvin haastavia ja ensi syksy näyttää vielä pahemmalta. Soittelin viime viikolla muutamiin kouluihin ja kyselin, millaisia ongelmia niissä kohdataan. Seuraavassa sitaatteja vastauksista: ”käsipareja ei ole riittävästi”, ”ei ole riittävästi ohjaajia”, ”kaikki ohjaajaresurssi menee erilaisten käytösongelmien hillitsemiseen, muut jäävät oman onnensa nojaan”, ”kun opettajan voimat ehtyvät, ohjaaja on todella tarpeellinen kollegiaalinen tuki”, ”ip-toiminnasta on jouduttu soittamaan lapsen kotiin ja kertomaan, ettei lapsen kanssa pärjätä”, ”on paljon kiinnipitoja koska oppilaat vahingoittavat itseään ja/tai muita”. ”esimiehenä alkaa tuntua toivottomalta, kun ei pysty auttamaan” Sitaatit päättyvät tähän. Kuulostaako laadukkaalta ja turvalliselta opetukselta? Kuulostaako siltä, että ”hyvinvoiva henkilöstö on arvomme”(<-strategiasta)?

Tässä talousarviossa kerrotaan, että ”viimeisten vuosien aikana merkittävä määrä vakinaisessa työsuhteessa työskennelleitä kouluohjaajia on siirtynyt toisiin tehtäviin.” Kouluista on siis merkittävä määrä ammattitaitoa ja kokemusta siirtynyt muualle. Kaiken kaikkiaan kouluohjaajaresurssin määrittely on erikoinen kuvio. Viime keväänä kun tätä rehtoreilta kyselin, he vastasivat, että ohjaajatarvetta ei kysellä eikä annettua ohjaajaresurssia perustella. Tästä seuraa se, että kun käytössä on vakituisessa työsuhteessa olevien ohjaajien tunnit, voidaan keväällä kaikille taata vain se minimi 20 tuntia viikossa töitä. Ja sitten kevään ja kesän aikana odotellaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että saataisiin erilaisten hankerahoitusten avulla palkattua lisää käsipareja tai jaettua lisää tunteja vakituisille. Tästä syystä kevään ja kesän aikana moni tekee ratkaisun hakeutua muualle.

Me keskustelemme täällä tänään 100 opetustunnin lisäämisestä tai lisäämättä jättämisestä. Kustannusvaikutus ensi vuodelle olisi n. 100.000 euroa. Tämä 100 tuntia määrärahoineen tarvitaan ehdottomasti – eikä se luultavasti edes riitä.

Tähän synkähkön puheen lopuksi haluan lausua muutamat kiitokset: Ensinnäkin kiitos sivistysjohtaja Ojajärvelle siitä, että hän on antanut lisäresursseja, kun syksyn mittaan on kouluihin tullut erityistä tukea tarvitsevia oppilaita lisää. Kiitos myös kaikille niille valtuutetuille, jotka ovat menneet vierailemaan kouluihin ja seuranneet arkea siellä. Ja vielä kiitos kunnanjohtaja Miettiselle hyvästä yhteistyöstä ja onnea uusiin tuuliin.

Ryhmäpuheenvuoro perusopetuksen lisäresurssoinnista

Maanantai 4.6.2018 klo 21:17 - Terhi

Tänään 4.6. pidin kunnanvaltuustossa seuraavan ryhmäpuheenvuoron:

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut paikallaolijat

Totean jo tähän alkuun, että ryhmämme on valmis hyväksymään nämä esitetyt talousarviomuutokset.

Haluan kuitenkin tarkemmin pureutua tähän perusopetuksen lisäresurssiasiaan. Lisäyksenä esitetään 5 opettajatehtävää, 3 kouluohjaajatehtävää ja lisää opetustunteja kyläkouluille. Lautakunnan pöytäkirjan liitteestä kun tarkemmin katsoin, minne ja millaista resurssia esitys tarkoittaa, löysin sieltä kyllä eri määrän opettajatehtäviä ja syksyn rahatarpeen osaltakin sain kohta kohdalta laskettuna eri euromäärän, mutta tässä kokouksen alla sain vahvistuksen, että tämä esitetty 173 000 euroa on katsottu riittäväksi, joten sillä mennään.

Kun perjantaina työviikon jälkeen istuin kotisohvalle miettimään, mistä tämän kannanottoni aloittaisin, päädyin lopulta siihen, että aloitan n. 10 vuoden takaa. Tulin nimittäin itse syksyllä 2008 Vihdin kunnan palvelukseen Kuoppanummen koulukeskukseen ja työskentelen siellä edelleen. Tulin koulumaailmaan alanvaihtajana ja muistan hämmästelleeni sitä, kuinka paljon kouluissamme oli erityisopetuksen pienluokkia. Kymmenessä vuodessa on ehtinyt nähdä ja kokea monenlaista ja myös verkostoitua alan ammattilaisten kanssa niin täällä Vihdissä kuin muuallakin. Uskallan sanoa, että puhun aika monen suulla todetessani, että työ on vuosi vuodelta - ja etenkin viimeisen 5 vuoden aikana - muuttunut raskaammaksi niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Viime kauden valtuutetut varmasti muistavat, että jo muutama vuosi sitten meille kerrottiin, että alle kouluikäisten psyykkinen oireilu on lisääntynyt ja apua tarvitaan Karviaiselta psykiatrisen sairaanhoitajan muodossa. Tämä sama oireilu jatkuu toki koulussakin ja moni kasvatuksen ja opetuksen ammattilainen kokee tänä päivänä, että oma ammattitaito ei enää riitä yhä vaativampiin tuen tarpeisiin. Ja kun ei pysty auttamaan, vaikka sydämestään haluaisi, syntyy riittämättömyyden tunne ja ikävässä tapauksessa jopa työuupumus.

Sain sivistyskeskuksesta prosenttilukuja tehostetun ja erityisen tuen oppilasosuuksista vuosilta 2011-2017. Vuodesta 2011 alkaen tuli mahdolliseksi saada yleisen ja erityisen tuen väliin sijoittuvaa tehostettua tukea. Oletus varmaan oli, että erityisen tuen osuus pienenisi, kun osalle oppilaista riittäisi, että he saavat tehostettua tukea. Nämä prosenttiosuudet ovat Vihdissä suomenkielisessä perusopetuksessa kehittyneet seuraavasti:

vuonna 2011 erityisessä tuessa oli 12,1% oppilaista, viime vuonna siinä oli 13,1%

vuonna 2011 tehostetussa tuessa oli 6,8% oppilaista, viime vuonna siinä oli 14,2%

Ja vielä sellainen detalji tähän, että kun erityisen tuen oppilaista vieraskielisiä vuonna 2011 oli vain 1,9%, niin viime vuonna heidän osuutensa olikin jo 8,3%.

Erityisopetuksen pienluokatkin ovat vuosien saatossa pienentyneet. Osalle oppilaista 10 hengen ryhmäkin on liian suuri. Pienin tietämäni luokka tänä lukuvuonna oli 2 oppilaan ryhmä.

Mikäli kehitys kehittyy tähän suuntaan ja tällä vauhdilla, täytyy meidän kyllä vakavasti pohtia, miten rahoitamme perusopetuksen esim. 5 vuoden kuluttua. Lasten ja heidän parissaan työskentelevien vointi ja tulevaisuus tulee olla lähitulevaisuutemme tärkeimpiä pohdittavia aiheita.

Valtuustoryhmämme iloitsee näistä resurssilisäysesityksistä ja toivoo, että ne tänään hyväksytään, jotta rekrytointi voi alkaa heti huomenna.

Pedagoginen kouluverkko ja terveiset pienkouluseminaarista

Lauantai 8.10.2016 klo 9:23 - Terhi

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tänä vuonna kyläkoulujen alasajolla on nimi Pedagoginen Kouluverkko. Onko tällaiseen päädytty, koska säästölaskelmia esittäessä joku aina esittää niihin vastalaskelmat? Vai johtuuko tämä siitä, että säästölaskelma ei ehkä aivan kaikkiin uppoa tilanteessa, jossa kunta päätti, että sillä on huonosta taloustilanteesta huolimatta varaa alkaa ottaa pakolaisia. Mene ja tiedä.

Nopeasti kuitenkin muuttui asetelma kahden vuoden takaisesta aivan päälaelleen, sillä silloin (Vihdin Uutiset nettiversio 3.10.2014) sivistysjohtaja Ojajärvi ihmetteli kuinka isojen koulujen oppilaiden vanhemmat eivät puutu siihen epätasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa ruotsin tuntia varten opettaja on ajanut kyläkouluun jostain yläkoulusta vain viiden oppilaan tähden. Tuossa viitattiin siihen, että tänä syksynä (2016) ruotsin opiskelu aloitettiin jo 6.-luokalla ja annettiin siis ymmärtää, että alakoulun ruotsin opetukseen vaadittaisiin kieltenopettaja yläkoulusta. Tuollaista tilannetta ei ollut koskaan syntymässä, sillä luokanopettaja on kelpoinen opettamaan kaikkia alakoulun oppiaineita. Tämä on vahvistettu Opetushallituksesta.

No tänä vuonna huoli onkin sitten kyläkoulujen oppilaista mm. seuraavin perusteluin (Vihdin Uutiset nettiversio 14.9.2016):

- Opetussuunnitelman mukaisen opetuksen järjestämiseen tarvitaan riittävän suuri kouluyhteisö, jossa opetus järjestetään vuosiluokkatasoisena

- Opetussuunnitelman toteuttaminen ei ole mahdollista kahden opetusryhmän kouluissa, sillä oppilaat eivät tällöin ole opetuksen laadun suhteen yhdenvertaisessa asemassa kunnan alueella

- Erityisopettajan palveluiden on oltava käytettävissä jokaisena päivänä

- Lapsen etu on saada opiskella oman vuosiluokan tasoisessa opetuksessa koko oppitunnin ajan

- Lapsella on oikeus saada opetusta ja ohjausta useammalta aikuiselta

- Pätevät opettajat eivät hakeudu pieniin kouluihin, ja opettajalla voi olla jatkuva riittämättömyyden tunne

- Koulu on eri asia kuin koulumatka

 

Uusi OPS antaa mahdollisuuksia ja vapauksia hyvin monenlaiseen opettamiseen. Julkiseen keskusteluun ja perusteiksi kyläkoulujen alasajolle on nyt löydetty ainoastaan haittapuolia. Positiivisista puolista ei ole puhunut kukaan. 

Tällaisena nopean tiedonvälityksen aikana uutiset Vihdin pedagogisesta kouluverkosta levisivät nopeasti ja niitä ihmeteltiin ympäri Suomen. Vihtiläisten toivottiin osallistuvan lähestyvään valtakunnalliseen Pienkoulu-seminaariin, jossa käsiteltäisiin nimenomaan pienkoulujen ja uuden OPSin suhdetta. 

Osallistuin seminaarin ensimmäiseen päivään. Alla muistiinpanoni esiintyjäkohtaisesti: 

 Lauri Wilen, kasvatustieteen lis., tutkija, projektipäällikkö Pienkoulu OSAAVA -hanke

 Aiheena oli opettajien koulutustarpeet ja yhdysluokkaopetus

- opettajat saavat aivan liian vähän koulutusta yhdysluokkaopetukseen

- kun täydennyskoulutuksena on saatu opastusta yhdysluokkaopetukseen, opettajien osaaminen parani mm. luokkaorganisaation johtamisessa ja he käyttivät vähemmän aikaa ei-relevantteihin toimintoihin

- yhdysluokat ovat tärkeä osa maamme kouluissa myös tulevaisuudessa ja siksi sen aihealueen tutkimusta tulisi kehittää

- pienet koulut ja yhdysluokat ansaitsevat tulla huomioiduiksi suomalaisessa koulutuspolitiikassa

- onneksi uusiin OPS2016 perusteisiin on saatu luku yhdysluokkaopetuksesta

- yhdysluokissa on hyvät edellytykset vastuuntunnon ja yhteistoiminnan kehittymiselle

- heterogeeninen ryhmä antaa enemmän mahdollisuuksia sosiaaliseen kehitykseen kuin homogeeninen ryhmä

- yksilö oppii parhaiten yhteistyössä itseään kokeneemman, älyllistä tukea tarjoavan henkilön kanssa (eri-ikäisten yhdysluokka)

- yhdysluokkaopetuksessa on hyvät mahdollisuudet edistää opetuksen eheyttämistä ja käyttää monialaisia oppimiskokonaisuuksia (OPS2016)

- suositeltavaa hyödyntää erityisesti vertais- ja mallioppimisen mahdollisuuksia (OPS2016)

- lähiopetusta voidaan rikastaa etäyhteyksiä hyödyntämällä (OPS2016)

- ”Uusi OPS antaa paljon mahdollisuuksia yhdysluokkaopetukseen” (kommentoi 3.-6.-luokan opettaja)

- ”Meillä on vuosikausia tarjottu monialaisia oppimiskokemuksia mm. kylän historiaa ja kylällä harjoitettuja elinkeinoja opetukseen linkittämällä” (kommentoi kyläkoulun opettaja)

 

Arja-Sisko Holappa, kasvatustieteen tohtori, opetusneuvos, Opetushallitus 

Aiheena oli Opetussuunnitelma 2016 ja yhdysluokkaopetuksen mahdollisuudet. 

- yhdysluokkia on 16% kaikista Suomen koululuokista

- vuosina 2010-2015 pelkästään Uudellamaalla lakkautettu 43 koulua

- kyläkoulujen vahvuus on lähiyhteisö, vaikka erilaiset vempaimet ehkä puuttuvatkin tai niitä on vähän

- OPS-perusteissa huomioidaan yhdysluokkaopetuksen tarve

- OPS-perusteissa määrätään, että yhdysluokkaopetusta voidaan käyttää oppilasmäärän pienuuden vuoksi tai pedagogisista syistä.

- OPS-perusteissa osoitetaan useita vaihtoehtoja pedagogisille ratkaisuille (etäopetus, vuosiluokkiin sitomaton opetus, monialaiset oppimiskokonaisuudet)

Tuomo Puumala, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja 

Ei varsinaista aihetta, yleistä keskustelua yhteiskunnan tilasta 

- nykypäivänä ihmisillä paljon juurettomuutta, turvattomuutta ja pelkoa

- vallalla Heti mulle kaikki nyt -ajattelu

- ei enää niin paljon yhteisöllisyyttä, naapuriapua, välittämistä

- yhteiskunnan ilmiöt tulevat myös kouluihin

- pienillä kouluilla pystytään erittäin hyvin vastaamaan yllä oleviin haasteisiin

- omilla juurilla on merkitystä -> joukkuehenki syntyy niistä

- pienissä kouluissa helppo ketterästi pilotoida esim. digitalisaatioon liittyviä hankkeita

- liian helposti ajatellaan, että resurssin pienentyessä ei voida enää tehdä asioita hyvin -> ei välttämättä pidä paikkaansa, vaatii vain enemmän luovuutta

- yhteiskuntaan tarvitaan hajautetumpi malli -> työstä tulee ajasta ja paikasta riippumatonta, pieni on kaunista

- on päästävä keskittämisvimman yli ja on säilytettävä lähipalvelut, jotta voidaan siirtyä hajautetumpaan yhteiskuntaan, jonka digitalisaatio mahdollistaa 

 

Mari Laurell, rehtori Kalkkisten koulusta Asikkalasta, kylähullu 

Aiheena hänen ideoimansa kyläpalvelukeskus/monipalvelukeskus ja yhdysluokkaopetus 

- Kalkkisten kyläpalvelukeskus sisältää varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen luokat 1.-6. Lapsia on hieman yli 40.

- kyläpalvelukeskuksella on yhteinen hallinto, yhteinen talous ja yhteinen henkilökunta: henkilöstöresurssien joustava käyttö yli entisten hallintorajojen, lyhytaikaisten sijaisuuksien hoito talon sisäisillä järjestelyillä <- säästöjä

- koulussa on käytössä vuosiluokkiin sitomaton opetus eli käytännössä kaikilla oppilailla on oma henkilökohtainen oppimissuunnitelma

- Mari opettaa 1.-3.-luokkaa ja koko luokka on muuten aina samaan aikaan paikalla paitsi 3.-luokkalaiset opiskelevat englantia omana ryhmänään

- pihalla ja retkillä isommat oppilaat huolehtivat pienemmistä aivan pyytämättä, se on keskuksen tavallista arkea

- opettajuus on oppimista lasten kanssa

- käytössä väripiiriksi nimetty oppituntimalli: kaksoistunti, jossa opiskellaan yhtä oppiainetta 6 eri värin piirinä, jossa jokaisella väripisteellä vietetään n. 12 minuuttia ja sen jälkeen siirrytään seuraavalle väripisteelle. Esimerkkinä äidinkielen tunnin pisteet: opettajan piste, ekapeli, kirjoitustehtävä, tarkistus ja korjaus -piste, kirjan tehtävät -piste ja jokin vaihteleva piste.

- oppimistulokset olleet todella hyviä

- lapset ”työllistyvät” koko 1,5 tuntia ja ovat motivoituneita eivätkä kyllästy, koska tietävät saavansa kohta vaihtaa toiselle pisteelle

- yhteistyö vanhempainyhdistyksen ja kyläyhdistyksen kanssa on kaiken ydin: saadaan aikaiseksi erilaisia työpajoja

- joka vuosi järjestetään leirikoulu (johon osallistuu eskari - 6.-luokka) 2-3 tunnin ajomatkan päähän ja yövytään jollain toisella kyläkoululla tutustuen ja verkostoituen

- ”Haluan lähteä ajamaan monipalvelukeskusten perustamista meillekin.” (kommentoi sivistystoimenjohtaja kunnasta, jossa 1 iso koulu ja 7 kyläkoulua)

 

Ryhmäpuheenvuoro varhaiskasvatusasioista

Tiistai 22.3.2016 klo 20:10 - Terhi

Eilisessä (21.3.) valtuuston kokouksessa pidin seuraavanlaisen ryhmäpuheenvuoron varhaiskasvatusasioista:

Kävin viime viikolla ilman mitään ennakkovaroituksia tutustumassa kahden vihtiläispäiväkodin arkeen.  Astuin ovesta sisään, kerroin kuka olen, mistä olen ja miksi tulin. Vaikka ajattelin olevani aika hyvin perillä päiväkotien arjesta, halusin silti omakohtaisia kokemuksia.

3-4-vuotias lapsi on vielä tosi pieni ihmisen taimi. Joku heistä on vielä vaipoissa, joku ei vielä hahmota vessahätänsä suuruutta, juuri kukaan heistä ei kaikkia talvi- ja kuravaatteita saa itse päälleen. Oli se kuulkaa iltapäivällä melkoinen operaatio saada parikymmentä lasta siirtymään sisäleikeistä wc-käyntien ja pukemisen kautta ulos. Läsnä oli tässä vaiheessa 2 aikuista, molemmilla kädet täynnä työtä ja lapsia jonossa. Tarjouduin toki auttamaan ja hetken päästä minunkin edessäni oli kurahousujono. Lapset kertoilivat ja kyselivät niitä näitä ja oli ilo huomata kuinka luottavaisesti suurin osa lapsista suhtautui uuteen vieraaseen ”tätiin”. Eräs pikkupoika jopa totesi minulle, että ”sä voisit tulla meidän ryhmään”.

Vakavampiin asioihin palatakseni, olen ennenkin puhunut lasten ja nuorten pahoinvoinnista, koska minulla tuolta koulun puolelta on siitä jo varsin hyvä kokemus. Aivan viime vuosina koulutulokkailla – siis niillä jotka varhaiskasvatuksen piiristä kouluun ensimmäiselle luokalle siirtyvät – on huomattu olevan varsin isoja haasteita etenkin sosiaalisissa taidoissa. Usein tuntuu, että ihan perusturvallisuuden tunne on vielä kehittymättä. Tämän vuoden talousarviossamme varhaiskasvatuksen tulosalueen kohdalla lukee näin ”Alle kouluikäisillä vaikeat tunne-elämän pulmat ovat lisääntyneet, näiden lasten ongelmiin on haettu apua pienryhmätoiminnalla. Varhaiskasvatuksen omien resurssien lisäksi tähän toimintaan tarvitaan yhteistyötä psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, mikä tarkoittaa resursointia myös Karviaiselta”. No jos jo nyt alle kouluikäisten vaikeat tunne-elämän pulmat ovat lisääntyneet ja apuun tarvitaan psykiatrista sairaanhoitajaa, niin mikä mahtaisi olla suunta, jos ryhmäkokoja nyt vielä suurennettaisi. Ymmärtääkseni on edullisempaa hoitaa ja kasvattaa lapset päiväkotihenkilöstön kuin Karviaisen henkilöstön voimin.

Perussuomalainen valtuustoryhmä kannattaa kunnanhallituksen esitystä, että Vihdin varhaiskasvatuksessa ryhmäkokoja ei kasvateta.

 

Sitten lyhyesti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta: Kasvatusvastuu on aina ensisijaisesti lapsen vanhemmalla. Siksi on mielestäni selvää, että kotona olevan vanhemman lapselle pääsääntöisesti tulee riittää osa-aikainen oikeus varhaiskasvatukseen.

Ryhmämme kannattaa kunnanhallituksen esitystä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta.

 

Valtuustoaloitteeni

Tiistai 26.1.2016 klo 20:00 - Terhi

Eilisessä valtuuston kokouksessa tein seuraavanlaisen valtuustoaloitteen, jolle sain 12 muutakin allekirjoittajaa:

 

Saman perheen lapsille oikeus samaan lähikouluun oppilaaksiottoalueiden muuttumisesta huolimatta

 

Koulujen oppilaaksiottoalueiden rajat muuttuvat toisinaan, ja sen seurauksena jotkut perheet saattavat joutua sellaiseen ikävään tilanteeseen, että saman perheen kouluikäiset lapset osoitetaan eri kouluihin. Tämä ei välttämättä ole kovin lapsi- eikä asukaslähtöistä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Vihdin kunnassa perheet saavat vastaisuudessa valita kaikille lapsilleen saman lähikoulun, vaikka oppilaaksiottoalueiden rajat olisivat muuttuneet sen jälkeen, kun osa perheen lapsista on aloittanut koulunsa. Tämä valintaoikeus edellyttää, että perheen lapset käyvät koulua samanaikaisesti (esim. vanhin lapsi on 4.-luokalla ja nuorin 1.-luokalla).

Tiedämme toki, että jo nyt on mahdollista ilmoittaa lapsi johonkin muuhun kuin kunnan osoittamaan lähikouluun, mutta silloin poistuu oikeus koulukuljetukseen.  Tämän aloitteen myötä myös koulukuljetusoikeus sisältyisi edellä mainittuun lähikouluvalintaan sikäli kun kuljetuskriteerit (matkan pituus, vaarallisuus jne) muuten täyttyvät.

 

Terhi Mattila, ps.

 

Kyläkoulujen kohtalo valtuustossa 10.11.2014

Tiistai 11.11.2014 klo 5:53 - Terhi

Eilen illalla elettiin valtuuston kokouksessa hyvinkin sekavia ja jännittäviä hetkiä. Kirjoitan niistä tarkemmin, kunhan saan hieman levättyä ja ajatuksiani selvitettyä. Äänin 22-21 valtuusto päätti antaa ensi vuodelle määrärahat lakkautusuhan alla olleille kouluille ja päiväkodille. Odotusten mukaisesti kouluverkon supistamisesitys kirvoitti lukuisia puheenvuoroja, joista ohessa omani:

”Äiti, minusta on ihanaa kun meidän koulussa kaikki tuntee toisensa.” sanoi pieni kyläkoululainen tämän lukuvuoden alussa. Samainen koululainen poikkesi käymään kunnan suurimmassa koulussa ja totesi jo pihalla ”En ikinä haluaisi olla tämmöisessä koulussa.” Nämä mielipiteet aivan oma-aloitteisesti kertoessaan hän oli autuaan tietämätön näistä lakkautusesityksistä.

Käsittelen tässä nyt kuitenkin ensin muutaman ns. helpon asian ja palaan koulumaailmaan sitten: Hyviä asioita talousarviossa ovat pyrkimys päivähoidon tuntiperusteiseen laskutukseen sekä kunnan hankintojen suorittaminen enemmän omana työnä KL-Kuntahankintojen sijaan. Päivittäin kun sivusta seuraa, kuinka huonosti elintarviketoimitukset pelaavat, niin ei voi kuin ihmetellä, että tätä touhua on katsottu näinkin pitkään. Vihti-lisästä olemme valmiit luopumaan, vaikka se koville ottaakin. Kuitenkin kokemukset kuntalisän lopettamisesta muissa kunnissa näyttävät, että säästöjä on saatu.

Sitten takaisin kouluihin: Vihdin peruskouluissa aloitettiin tämä lukuvuosi huomattavasti viime vuotista pienemmällä henkilöstön määrällä. Tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaajaresurssi väheni aivan huomattavasti. Lukuvuotta oli käyty vain muutama viikko, kun tämä koulujen lakkauttamisesitys julkistettiin eikä siinä vaiheessa ollut vielä mitään käsitystä siitä, miten koulua saadaan käytyä, kun tukea on yhä vähemmän saatavilla. Olisin totisesti toivonut, että tuon edellisen päätöksen seuraukset olisi huolellisesti arvioitu ennen kuin seuraavia esityksiä edes mietitään. Siis pienimpien koululaisten opetuksen laatua laskemalla ja oppimisen edellytyksiä ja arjen sujuvuutta heikentämälläkö saadaan Vihti nousuun?

Tämä valtuusto päätti viime joulukuussa, että kouluverkkoon puututaan aikaisintaan syksyllä 2016. Tämä samainen valtuusto on yhdessä kuntalaisten ja Vihdin kunnan henkilöstön kanssa luonut strategian vuosille 2014-2017. Sen mukaan Vihdin visio on olla metropolialueen moderni, luonnonläheinen ja yhteisöllinen kasvukunta. Turvalliseen ja vetovoimaiseen elinympäristöön pyrimme siten, että yhdyskuntarakenteessa huomioidaan lapsille tärkeiden palvelujen kuten päiväkotien, leikkipuistojen ja koulujen sijainti asuinalueiden sisällä turvallisten kulkuyhteyksien päässä. Kunta myös omissa toimissaan ottaa huomioon ilmastonmuutoksen ja sen tuomat haasteet ja käynnistää siksi toimenpiteet joiden tavoitteena on hiilineutraali kunta.

No nyt meillä on käsissämme esitys, jonka mukaan viisi kyläkoulua ja yksi päiväkoti lakkautetaan eli kylien lapsilta heille tärkeät palvelut viedään kauas ja kaikkea muuta kuin turvallisten kulkuyhteyksien päähän. Esityksen mukaan kunnassamme myös aloitetaan ennennäkemätön autoilurumba näiden lasten kuljettamiseksi. Näinkö tavoitellaan hiilineutraalia kuntaa?

Palveluverkkoselvityksessä on paljon laskelmia – euroja, neliömetrejä ja luokkakokoja. Eurot säästöpuolella on saatu suuriksi käyttämällä huoneistokuluja todellisten kiinteistökustannusten sijaan, neliöt per oppilas on saatu suuriksi laskemalla koululaisten käytössä oleviin neliömetreihin jopa talonmiesten asunnot. Kuljetuskustannusten kasvu puolestaan on saatu hyvinkin pieneksi esittämällä esim. Oinasjoen koululaisten kulkevan Kuoppanummelle valtatie 2:n varresta vain bussilipun hinnalla. Mainittakoon että vt 2 on kokonaisuudessaan määritelty vaaralliseksi tieksi peruskoulun 1.-6.-luokkalaisille. Näin ollen se bussilla kulkeminen saadaan unohtaa ja siten kuljetuskustannukset pelkästään Oinasjoen osalta pomppaavatkin n. 70.000 euroon. Myöskään esim. Vihtijärvellä ei tulla selviämään tämänhetkisellä yhden taksin taktiikalla, kun ei se toimi tälläkään hetkellä nykyisillä kuljetettavien lasten määrillä ja kilometreillä. Vaikka ensimmäiset lapset haetaan jo 6.50, myöhästyvät viimeiseksi haetut koulusta lähes joka päivä…

Melko masentavia ulostuloja on koululakkautusrintaman taholta saanut kuulla ja lukea. Yhtenä keppihevosena on ollut ruotsin kieli ja tiedon levittäminen siitä, että kun syksystä 2016 alkaen sitä opiskellaan jo 6.-luokalta lähtien, kyläkoulussa sitä tultaisiin opiskelemaan vain muutaman oppilaan ryhmissä, kun taas isossa koulussa olisi iso ruotsin kielen ryhmä. Tasapuolisen opetuksen järjestäminen vaatisi siis kyläkoulujen sulkemista. No elämä ei aina ole tasapuolista ja monesti se on jopa valintoja.  Me valitsemme asuinpaikkojamme ja monia muita asioita. Minä muuten valitsin peruskoulussa 1. vieraaksi kieleksi ruotsin toisin kuin suurin osa ikäluokastani. Siitä seurasi se, että minä pääsin nauttimaan sekä ruotsin että myöhemmin myös englannin tunneilla todella pienistä opetusryhmistä läpi koko peruskoulun ja lukion. Ilmeisesti minun kuuluisi nyt hävetä? On myös muistuteltu että Vihdissä perusopetuksen luokkien keskikoko on vain 17 oppilasta. Tämä johtuu tietysti siitä, että meillä on paljon erityisopetuksen pienluokkia ja mm. maahanmuuttajien valmistava luokka eikä tuo keskiarvo lohduta yhtään niitä jotka ovat joutumassa 30 oppilaan luokkiin. Näihin suuriin luokkakokoihin ei sitten ilmeisesti tasapuolisuutta haluttu saada, sillä palveluverkkolaskelman mukaan Vanjärven ja Jokikunnan yhdistyessä Pappilanpeltoon, tullaan tarvitsemaan uusia opetusryhmiä (4?) luokkakokojen kasvun vuoksi, mutta Oinasjoen yhdistyessä Kuoppanummeen tämä ei ole ongelma lainkaan, vaikka syntymässä on aivan yhtä suuria ryhmiä.

Tähän oheen lyhyt lainaus: – Ennen aina sanottiin että Kuoppikselle mahtuu. Mutta vuodesta 2009 alkaen se on ollut täynnä, sivistysjohtaja Ojajärvi sanoo (VU maaliskuu 2012) Mitä tässä pitäisi uskoa??

Kyläkoulujen vastustajilta on kuultu sellaistakin, että kyläkouluihin on vaikea saada rekrytoitua päteviä opettajia. Vihdin peruskouluista tasan kahdessa 100% opettajista on päteviä. Toinen näistä kahdesta on Oinasjoen kyläkoulu, toinen Nummela skola.

Valtakunnalliset koulutuksen kustannuksia koskevat tilastot osoittavat, että samaan aikaan, kun satoja kouluja on lakkautettu 2000–luvun alussa, perusopetuksen menot ovat kasvaneet
24 %.

Valitan, mutta Perussuomalainen valtuustoryhmä ei vakuutu siitä, että Vihdissä tämä kyläkoulujen lakkauttaminen, pienimpien koululaisten opetuksen laadun lasku ja oppimisen edellytysten ja arjen sujuvuuden heikentäminen näkyisi säästöinä. Muistuttaisin, että hyvinvoiva lapsi on kunnalle edullisin lapsi. Kannatamme siksi esitystä, jossa kouluverkko (+ Vanjärven pk)  ja tuntikehys säilyvät nykyisellään. (Määrärahalisäys 384670 euroa.)

Viime päivinä Vihti on päässyt valtakunnan julkisuuteen Ylen tv-uutisissa, Helsingin Sanomissa Talouselämässä ja Maaseudun tulevaisuudessa. Tämä ilta ratkaisee suuntamme. Toivon että Vihti suuntaa tulevaisuuteen strategiamme mukaisesti yhteisöllisenä, turvallisuuteen ja vetovoimaisuuteen panostavana sekä kuntalaisten talkoohenkeä ja omatoimisuutta arvostavana.

Ryhmäpuheenvuoro vuoden 2014 talousarvion muuttamisesta

Tiistai 3.6.2014 klo 15:42 - Terhi

Pidin eilen valtuuston kokouksessa seuraavanlaisen ryhmäpuheenvuoron:

"Perussuomalainen valtuustoryhmä tiedostaa että valtakunnasta rahat ovat lopussa. Sitoudumme ajatukseen säästämisen tarpeellisuudesta sekä toimintojen ja resurssien jatkuvasta tarkastelusta ja järkevästä kohdentamisesta.

Talousarvion muutosesityksiä lukiessa tuli mieleeni, että aika pienistä puroista yritetään saada nyt lätäkköä aikaan. Säästöesitykset on kuitenkin lähes poikkeuksetta avattu hyvin eli on kerrottu millaisilla toimenpiteillä saadaan säästettyä summa X. Kiitos niille, jotka kissojen ja koirien kanssa ovat kääntäneet kivet ja kannot.

Laman kourissakin meidän tulisi taata tuleville sukupolville hyvän elämän ja oppimisen edellytykset. Tarvitsemme tulevaisuudessakin eri alojen työntekijöitä, veronmaksajia, kenties jopa päättäjiä..

Olen aiemminkin täällä valtuustossa puhunut siitä, että Suomessa ja Vihdissä on yhä huonommin voivia lapsia ja nuoria. On mm. pitelemättömästi aggressiivisia ja monenlaisten oppimishaasteiden kanssa kamppailevia. Nämä lapset ja nuoret tarvitsevat tukea ja ohjausta. Vihdin kouluissa on tähän hetkeen asti ollut tukea ja ohjausta varsin hyvin tarjolla ja sillä on saatu hienoja tuloksia aikaan. Perusopetuslakihan määrittelee oppilaalle oikeuden tukeen, puhutaan niin sanotusta kolmiportaisen tuen mallista. Tuen portaiden varhaisella askelmalla ohjaajan merkitys on suuri ja sillä panoksella voidaan välttää järeämmät tukitoimet.

Kuten alussa mainitsin, ymmärrämme säästämisen tarpeen. Nyt kuitenkin esitetään koulujen ohjaajaresurssiin todella kovaa leikkausta 3600 tunnista 2200 tuntiin. Olemme siis antamassa sellaisen signaalin, että 1400 tunnin edestä kunnassa on tähän asti tehty turhaa ja tarpeetonta työtä, niinkö?

Perussuomalainen valtuustoryhmä esittää sivulle 6 seuraavanlaisen - kasvatus- ja koulutuslautakunnan päätöstä mukailevan - muutoksen: Lauseen ”Lukuvuoden 2014-2015 resurssiksi muodostuu 2200 tuntia vakituisten ohjaajien työsopimusten mukaisista tuntimääristä” perään lisätään lause ”Resurssia lisätään ja lisätalousarviota esitetään, mikäli oppilaskohtaiset syyt tai turvallisuusnäkökulma sitä edellyttävät”.

Ryhmäpuheenvuoro hoidollis-pedagogisesta luokasta

Maanantai 28.4.2014 klo 21:53 - Terhi

Tämäniltaisessa valtuuston kokouksessa pidin seuraavan ryhmäpuheenvuoron HOPE-luokkaan liittyen:

On erittäin tärkeää ja arvokasta, että meillä on nyt ja tulevaisuudessa hoidollis-pedagoginen luokka. Hope-luokan oppilaaksi voi päästä lapsi, jonka koulunkäynti ja oppiminen ovat merkittävästi vaarantuneet hänen psyykkisen oireilunsa vuoksi. Hope-luokan olemassaolo tukee tänään hyväksyttyä kuntastrategiaamme, jossa todetaan mm. että ”lasten ja perheiden tukeminen laadukkailla peruspalveluilla on parasta ennaltaehkäisevää lastensuojelua” ja ”kouluissa oppilailla on oikeus hyvään opetukseen ja oppimiseen turvallisessa oppimisympäristössä”.

Yhteiskunnassamme hyvinvointi polarisoituu ja se näkyy myös Vihdissä: on hienoa, että entistä suurempi joukko lapsia ja nuoria voi todella hyvin, mutta samanaikaisesti pahoinvoivien joukko on kasvanut ja ongelmat ovat yhä vaikeampia. Vallitsevassa erittäin huonossa taloustilanteessa työttömyys ja työttömyyden uhka lisääntyvät huolestuttavaa vauhtia Vihdissäkin, ja vanhempien huoli työpaikoista on omiaan lisäämään myös lasten ja nuorten turvattomuutta.

Hope-luokan toiminta on kuntouttavaa ja ennaltaehkäisevää. Vuosikustannus on Karviaisen osuus mukaan luettuna n. 143.000 euroa. Se on kuitenkin pieni panostus verrattuna tilanteeseen, jossa lapsi päätyy erikoissairaanhoidon tai lastensuojelun viimesijaisten toimien piiriin.

Hoidollis-pedagogisen luokan toiminta siis jatkukoon myös tulevina vuosina.

Ryhmäpuheenvuoro talousarviosta

Tiistai 10.12.2013 klo 5:08 - Terhi

Pidin eilisessä valtuuston kokouksessa seuraavan ryhmäpuheenvuoron talousarviosta ja taloussuunnitelmista tuleville vuosille:

Vihdissä on laadittu talousarvio varsin sekavissa olosuhteissa. Meillä on käynnissä lain velvoittama kuntaliitosselvitys Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa ja päädymme mahdollisesti mukaan myös valtiovallan määräämään erityiseen selvitykseen, joka näyttää tähtäävän lähes koko metropolialueen kokoiseen suurkuntaan. Myös sote-uudistus kai edelleen pyritään aikaansaamaan. Lisäksi valtiolta on tai ainakin oli tulossa uusia velvoitteita kunnille, tosin sitten hiljattain julkistetussa rakennepaketissa oli tavoitteena niitä vähentää. Myönnän että aina ei meinaa kärryillä pysyä, mutta siihen nyt varmaan ainakin voimme luottaa, että kuntien valtionosuudet pienenevät.

Talousarvion tärkein sanoma on mielestäni se, että menojen kasvu tulee kääntää – ja mieluiten lähes nollaan. Tähän liittyen onkin hyvä muistuttaa, että ennaltaehkäisy tulee edullisemmaksi kuin korjaavat toimet. Talousarviossa huomioni kiinnittyi siihen, että varhaiskasvatuksessa tehdään ennaltaehkäisevää työtä esimerkiksi siten, että erityislastentarhanopettajat työskentelevät lapsiryhmissä ja vanhempien kanssa ja antavat apuaan myös henkilökunnalle. Lisäksi varhaiskasvatus yhteistyössä Karviaisen kanssa kiinnittää huomionsa lasten tunnesäätelyn ja käyttäytymisen pulmiin. Myös nuorisopalveluissa tähdätään laadukkaiden vapaa-aikapalveluiden tuottamiseen ja ennaltaehkäisevään toimintaan, jotta korjaavan työn osuus tulevaisuudessa vähenisi. Nuorisopalveluilla on hieno tavoite laajentaa toimintaansa myös pienempiin taajamiin. Koulutuksen tulosalueella tässä varhaiskasvatuksen ja nuorisopalveluiden välissä ei mainita ennaltaehkäisystä mitään. Sen sijaan uudistetaan niin tuntikehyksen kuin kouluohjaajaresurssin jakoperusteita, lakkautetaan hoidollispedagoginen luokka ja tutkitaan kouluverkkoa eri näkökulmista tavoitteena kouluverkon harventaminen lähitulevaisuudessa. Kouluohjaajaresurssia kuten mitä tahansa muutakin on toki hyvä tarkastella, mutta onko suurimmalla osalla valtuutetuista käsitystä, mihin tässä kunnassa kouluohjaajia tai hoidollispedagogista luokkaa tarvitaan? En tarkoita väheksyä, vaan aidosti kysyn. Nappasin tähän muutaman uutisotsikon valtakunnan tasolta tältä vuodelta: ”pitelemättömästi aggressiivisia lapsia yhä enemmän”, ”nyrkit pystyssä jo esikoulussa”, ”lasten kielelliset erityisvaikeudet lisääntyvät”. Nämä kaikki ovat arkea myös Vihdissä. Edellä mainituista syistä nuo kaikkein hauraimmat lapset ja nuoret tarvitsevat ohjaajia ja hoidollispedagogisen luokan emmekä voi sulloa kyläkoulujen lapsia suurten koulujen jo muutenkin haastaviin luokkiin. Onneksi juuri viime viikolla tuoreiden PISA-tulosten jälkeen myös opetusministeri Krista Kiuru kiirehti toteamaan, että tukea tarvitsevien on sitä saatava ja ryhmäkoot on pidettävä riittävän pieninä.

Istuin viime kesän ja menneen syksyn aikana kaikissa kunnan strategianlaadintatapahtumissa, joissa hyvässä yhteishengessä saimme laadittua Vihdille seuraavat kuntapäämäärät: hyvinvoivat kuntalaiset, turvallinen ja vetovoimainen elinympäristö, yrittäjyyttä edistävä kunta, huolehtiva ja houkutteleva työnantaja sekä terve kuntatalous. Strategiat ja päämäärät ovat työkaluja tulevaisuuteen ja tulevaisuudessa meillä on hyvinvoivia kuntalaisia, kun turvaamme lasten ja nuorten kasvun ja koulutuksen. Koulunsa kunnialla suorittaneet nuoret ovat varmistamassa kunnan yrittäjäystävällisyyttä. Lähikoulut säilyttämällä ja näin ryhmäkoot sopivana pitämällä varmistamme turvallisen ja vetovoimaisen Vihdin kunnan. Huolehtiva ja houkutteleva työnantaja ei lomauta eikä irtisano, vaan tarkastelee resurssejaan ympäri vuoden ja kohdentaa ne tarkoituksenmukaisesti. Terveeseen kuntatalouteen pyrimme parhaiten panostamalla ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen – koskevat ne sitten lapsia tai vaikka rakentamista - jottemme joudu maksamaan kalliita erikoissairaanhoidon ym korjaavia kustannuksia.

Vielä näin erillisenä kommenttina tuohon kouluverkon tarkasteluun totean, että siihen tehtävään tulee valjastaa sellaiset henkilöt, jotka aidosti tietävät ja tuntevat vihtiläisen kouluarjen, ettei käy niin, että tarkastelussa päädytään vain ynnäämään nuppilukuja.

 

Perussuomalainen valtuustoryhmä hyväksyy talousarvion muilta osin, mutta esitämme, että HOPE-luokkaa ei lakkauteta ja sille varataan määräraha talousarvioon. Muutos siis talousarvion sivulle 64: sen neljännestä kappaleesta pois lause ”Hoidollispedagoginen luokka eli HOPE lakkautetaan lukuvuoden 2014-2015 alusta”.

 

Kyläkoulut

Sunnuntai 17.11.2013 klo 9:24 - Terhi

Perusopetus on Suomessa keskeinen lähipalvelu. Kyläkoulu on kunnassa vetovoimatekijä. Kyläkoulujen puolustajia monesti moititaan siitä, että he puolustavat kouluja tunteella eivätkä ajattele asiaa järjellä. On kuitenkin arvokasta, että kyläläisillä on omaan kouluunsa positiivinen tunneside. Se osoittaa että koulu on tärkeä. Kyläläisten vahva tunneside kouluun luo myös lapsille positiivisen oppimisilmapiirin ja se jos mikä on tänä päivänä tärkeää.

Minä puolustan vihtiläisiä kyläkouluja järjellä:

-          Kuntamme suuret koulut ovat täynnä. Viime vuosina on myös aivan liikaa kärsitty sisäilmaongelmista ja jouduttu keksimään äkkiratkaisuja uusiksi koulutiloiksi. Miksi siis pitäisi lakkauttaa toimivat, terveet koulut?

-          Perusopetuslain mukaisesti oppilailla on oikeus kolmiportaiseen tukeen: yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Joissakin vihtiläiskouluissa – niin suurissa kuin pienissäkin - alkaa kolmasosa oppilaista olla tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Tämä tuen tarve asettaa rajat ryhmäkoolle. Ryhmäkoot eivät ole keskenään vertailukelpoisia, sillä ryhmä ei koskaan muodostu täysin samanlaisista yksilöistä. Vihdissäkin on ns. yleisopetuksen ryhmiä, joissa saattaa olla vain 15 oppilasta. Tässä kohdin innokkain koululakkauttaja näkeekin tilaisuutensa ja laskee, että tuollaiseen luokkaan mahtuu ainakin 5 oppilasta lisää. Lakkauttaja ei vain tiedä, että noista 15 oppilaasta kolmasosa on ryhmään integroituja erityisen tuen oppilaita ja jotta he saavat tarvitsemansa avun ja tuen, ei ryhmäkokoa voida kasvattaa. Ryhmäkokojen suurentaminen johtaisi erityisopetuksen määrän yhä suurempaan kasvuun. Mistä saamme resurssit siihen? Vaarana olisi myös koulupudokkaiden määrän kasvu. Meillä ei ole kassassa miljoonia euroja syrjäytyneiden lasten ja nuorten korjaaviin toimenpiteisiin.

-          En näe liiemmin järkeä siinäkään, että lapset, jotka nyt voivat kulkea lähikouluunsa omin jaloin, laitettaisiin auton kyytiin ja kuljetettaisiin kauemmas. Se olisi paitsi ympäristön turhaa saastuttamista, myös kansanterveyden tuhoamista, kun päivittäinen luonnollinen hyötyliikunta jäisi pois. Autossa istuminen passivoi eikä koulukyyti muutenkaan ole silkkaa huvia, sillä se on monesti oiva tilaisuus kiusanteolle. Ilmaistakaan kuljettaminen ei ole.

-          Kyläkouluissa käytetyllä yhdysluokkapedagogiikalla on myönteinen vaikutus lapsen sosiaaliseen kehitykseen, yhteistyötaitoihin ja itsetuntoon. Jokainen saa vuorollaan olla autettavan ja auttajan roolissa: vanhempi opastaa nuorempaa ja taitavampi heikompaa. Kyläkouluissa eri-ikäiset lapset toimivat luontevasti yhdessä ja kaikki tuntevat toisensa, mikä luo turvallisuuden tunteen.

Kyläkoulut ovat viime vuosina olleet Suomen kuntatalouden pelinappuloita. 90-luvun alussa pienten koulujen osuus oli 64%, vuonna 2009 enää 26%. 2000-luvulla on lakkautettu tuhat peruskoulua. Kouluja on lakkautettu säästötarpeisiin vedoten ja lakkautuksia on perusteltu milloin tasapuolisuudella ja laadulla, milloin tehokkuudella ja kehittämisellä. Tällaisella supistamisella ja näivettämisellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tehokkuuden, tasapuolisuuden, kehittämisen tai laadun parantamisen kanssa. Kyläkoulu ja lyhyt koulumatka ovat laatua. Kyläkoulun lakkauttaminen sen sijaan sammuttaa kylästä sen viimeisenkin valon. Saa nähdä miten käy Suomelle OECD-maiden osaamisvertailussa, jossa Suomi on ollut kärkikastia. Viime päivien uutisointi kertoo karua kieltään siitä, että Suomen koululaisten osaamistaso on romahtanut.  

Onko todella niin, että kaikkien kuntien on keksittävä sama polkupyörä uudestaan ja uudestaan? Vai voisiko Vihti erottua edukseen ja ymmärtää kyläkoulujen tärkeyden tulevaisuudelleen?? Laadukas ja turvallinen peruskoulu on lapsen tulevaisuuden ja koko kansakuntamme pärjäämisen perusta – sitä emme voi tuhota. Ikään katsomatta hyvinvoiva kuntalainen on edullisin kuntalainen.

 

Olen haastatellut muutamia suuresta taajamakoulusta pieneen kyläkouluun siirtyneitä opettajia. Tässä heidän ajatuksiaan:

"Lapsi saa olla oma itsensä, eli ei tarvitse olla samasta puusta veistettyjä, esim. vaatemuoti tai muut ajan/muodin tavarat. Näin ei myöskään synny kiusaamista erilaisuudesta.

  Kaikki leikkivät ja pelaavat keskenään (1.-6.luokkalaiset). Näin nuoremmat oppivat uutta vanhemmilta ja myös toisinpäin. Lapset saavat olla lapsia! Luonnonläheisyys näkyy välitunneilla erilaisissa maja-, piilo- ja kotileikeissä.

Oppimisessa voidaan tarvittaessa jakaantua helposti pienempiin ryhmiin, jonka avulla kehitetään ryhmätyötaitoja, sosiaalisuutta ja vertaisoppimista.

Lapset pystyvät tulemaan omaan lähikouluun kävellen, pyöräillen ja potkukelkoin. Näin ei tarvitse viettää pitkiä aikoja taksissa ja lapset saavat kehitykseen tarvittavaa liikuntaa ja raikasta ulkoilmaa.

Yhteisöllisyys on TÄRKEÄ seikka. Koulukiusaamista ei esiinny ja lapsilla on hyvä olla! Kaikilla yhteisön jäsenillä on selkeästi yhteiset säännöt ja tavoitteet selvillä.

TYÖRAUHA OPPITUNNEILLA. Tämä näkyy heti. Työrauhaa ja oppilaiden ilmapiiriä ovat kehuneet monet eri henkilöt koululla ja kunnan yhteisissä tapahtumissa, missä on ollut muita kouluja mukana. Väitän, että kyläkouluissa on huomattavasti parempi työrauha oppitunneilla kuin isoissa kouluissa. Olen sen myös selkeästi itse huomannut."

 

"Pienen koulun huonot puolet ovat käytännössä taloudellisia, ja tämähän tietenkin kiinnostaa monia päättäjiä, jotka näkevät koulut ja niiden oppilaat vain pelinappuloina. Hyödyt ovat kuitenkin inhimillisesti ajateltuna moninkertaiset. Se, että lapsi saa kokea olevansa osa VÄLITTÄVÄÄ yhteisöä on terve lähtökohta, jota ei mikään rahallinen etu korvaa. Väitän, että hiukan kehnoista oppimateriaaleista ja TVT-laitteista huolimatta pieni koulu pystyy tarjoamaan lapsille huomattavasti paremman lähtökohdan tulevaisuuteen kuin iso koulu, ja jos joku haluaa tätä rahallisesti mitata, ehkä sitten suurten yhteisöjen syrjäytymisluvut kertovat omaa karua kieltään."

 

"Teemme paljon yhteistyötä päiväkodin kanssa, jossa on myös eskari. Meillä on yhteisiä tilaisuuksia ja tunteja. Tämän vuoksi lapsen siirtyminen eskarista kouluun on helppoa, koska hän tuntee jo opettajia ja muita oppilaita. Kummitunnit, joissa ryhmissä on lapsia päiväkodista ylimpiin luokkiin asti, ovat hieno keino lähentää oppilaita ja näyttää ihan pienimmillekin, että isot oppilaat eivät ole millään lailla pelottavia.

Isommat oppilaat osaavat ottaa pienemmän huomioon paremmin. Yhdysluokassa oppilaat ovat vuorovuosin luokan isompia. He osaavat mielestäni ottaa tuon roolin ja auttaa pienempiä. Myös liikuntatunneilla isommat osaavat usein huomioida pienemmät.

Me opettajat tunnemme kaikki koulun oppilaat. Itsekin opetan lähes kaikille oppilaille jotakin ainetta kerran viikossa. Tämä on tietysti etu myös lapselle, koska kaikki aikuiset ovat tuttuja ja helpommin lähestyttäviä. Opettajankin on helpompi ottaa lapsen yksilölliset tarpeet huomioon, kun tuntee hänet.

Pienessä koulussa on mielestäni enemmän yhteisöllisyyden tunnetta.

Lähikoulu on tietysti lapsen etu. He saavat käydä koulua tutussa ympäristössä, eivätkä matkat ole hurjan pitkiä."

Vierailulla eduskunnassa 15.10.

Keskiviikko 16.10.2013 klo 12:21 - Terhi

Kansanedustaja Arja Juvosen (ps.) vierailu Vihdin Wuosisatamarkkinoilla poiki välillemme mukavan yhteydenpidon, jonka seurauksena saimme valtuustokollegani Juhani Höylän kanssa kutsun vierailulle eduskuntaan.

Vierailu osui siinä mielessä oivalliseen päivään, että eilen eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin hallituksen lakiesitystä, jossa lasten kanssa vapaaehtoistyötä tekevien rikostausta voitaisiin tarkistaa eli vapaaehtoisorganisaation edustaja saisi pyytää sen palvelukseen hakeutuvalta rikostaustaotteen. Nykyäänhän lasten pariin työ- tai virkasuhteeseen hakeutuvan on esitettävä työnantajalle rikostaustaote. Arja Juvonen on vuonna 2011 tehnyt lakialoitteen, jonka mukaan myös lasten kanssa vapaaehtoistyössä (esim. erilaisten harrastusten ohjaajina) toimivilta rikostausta tulisi tarkistaa. Viime vuosilta on useampia ikäviä uutisia erilaisten harrastusten parissa tapahtuneista lasten hyväksikäytöistä, joten olen ehdottomasti sen kannalla, että myös näissä vapaaehtoisissa organisaatiossa toimivilta rikostausta tulisi selvittää.

Eduskunnassa syntyi hyvää keskustelua aiheesta, vaikka joku vetosikin siihen, että laki saattaisi hankaloittaa harrastusseurojen toimintaa ja vaikeuttaa sitä taloudellisesti. Rikostaustaote annetaan kuitenkin vain henkilölle itselleen. Henkilö ei voi valtuuttaa esimerkiksi työnantajaa tilaamaan otetta, joten mikä vaiva tästä harrastusseuralle syntyisi? Ote on helppo tilata:  http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/ork_ork01/index.html ja se maksaa tilaajalleen 13,40 euroa.

Toukokuinen vapaapäivä

Perjantai 10.5.2013 klo 16:41 - Terhi

Vietin tänään vapaapäivän. En levätäkseni, vaan tehdäkseni mukavia ja tärkeitä asioita.

Alkuvuoden koulukierroksella ilmoittauduin kyläkoulumme päättäjäkummiksi ja siinä roolissa vietinkin tänään Oinasjoen koulussa 3 tuntia tutustumassa sen arkeen. En oikein onnistunut olemaan sivusta seuraajana - niin tiukassa minussa näköjään ohjaajan/avustajan tehtävä istuu. Kun oppilaan käsi nousee ylös avun tarpeen merkiksi, niin onhan siihen vastattava :)

Kummin hommista siirryin Nummelaan valtuustokollegani Juhani Höylän kanssa lipaskerääjäksi uutta lastensairaalaa varten. Prisman aulassa seisoimme 2,5 tuntia ja lippaisiin kertyi todella mukavasti rahaa. Hyvin moni lahjoittaja kertoi omista tai lastensa / muiden läheistensä sairaalakokemuksista ja halusi olla tukemassa tärkeää hanketta. Moni myös päivitteli sitä, että hallitus rahoittaa kyllä kaikenlaisia asioita maamme rajojen ulkopuolella, mutta lasten sairaalalle ei varoja löydy. Niinpä.

Koulusta ei tarvitse tehdä aikuisten älylaitehimojen tyyssijaa

Perjantai 28.9.2012 klo 22:28 - Terhi

Kunnanvaltuutettu Jussi Roms (kesk.) kirjoitti mielenkiintoisen näkökulman ”Koulusta ei voi tehdä aikuisten lapsuusmuistojen museota” Luoteis-Uusimaassa 19.9.

Hänen mukaansa ”pitkälle katsovan tulevaisuuden kannalta aihe yli muiden on koulujen tieto- ja viestintätekniikan käytön hyödyntäminen”. Koulut tarvitsevat hänen mukaansa TVT-välineistöä, jotta opettajat voivat tarjota lapsille nykyajan vaatimusten mukaista opetusta.

Roms pitää uskomattomina väitteitä, että koulu kyllä hoituu perinteisten liitutaulun, piirtoheittimen ja opettajajohtoisen luokkaopetuksen avulla. En muuten ymmärrä, miten opettajajohtoisuus liittyy liitutauluun ja piirtoheittimeen. Oppilaslähtöistä osallistavaa opetustapaa voi kyllä vallan mainiosti toteuttaa ilman TVT-välineistöä ja pitäisin ihan terveellisenä, että niin oppilaat kuin opettajatkin ylläpitävät myös perinteistä kirjoitustaitoa, kynin ja liiduin. Kaikenlaisia älylaitteita ehdimme kyllä lääppiä riittämiin.

Tekniikka ja automaatio ovat hyviä renkejä, muttei niistä pidä tehdä yhteiskuntamme isäntiä. On itse asiassa surullista seurata, miten aivan pienimmätkin koululaiset kilpailevat keskenään siitä, kenellä on uusin, hienoin ja kallein kännykkä mukanaan. Paikka kaveripiirissä yritetään ostaa hienoilla laitteilla. Perinteinen korvien välissä asuva äly on saanut väistyä erilaisten äly-alkuisten padien, podien ja phonejen tieltä ja samanaikaisesti sosiaalisista taidoista ja toisen ihmisen aidosta kohtaamisesta on tullut katoavaa kansanperinnettä.

Vihdin kunnan taloudellinen tilanne on luvalla sanoen huono ja koska rahankäytössä pitää tulevaisuudessa olla äärimmäisen tarkka, koen että koululaisille tekniikkaa tärkeämpää on riittävä ammattitaitoinen henkilökunta aina ja joka tilanteessa. Ihmisten välistä kasvotusten tapahtuvaa kanssakäymistä eivät tekniset laitteet opeta.

Se etten tässä taloudellisessa tilanteessa kannata koulujen mittavia investointeja TVT-välineistöön ei kuitenkaan tarkoita, että nostalgian kaipuussani haikailisin omia kouluaikojani, vaikka ne erittäin antoisia olivatkin. Nyt tehdään arvovalintoja ja minun arvomaailmassani ihminen on tekniikkaa korkeammalla.

Lapset vastaan aikuiset ja päin vastoin

Keskiviikko 12.9.2012 klo 12:36 - Terhi

Untuvikkona kuntavaaliehdokkaana osallistuin elämäni ensimmäiseen toritapahtumaan viime viikonloppuna Nummelassa. Aamupäivän kaunis sää houkutti mukavasti väkeä torille ja meitä PS-ehdokkaita jututtamaan.

Keskustelu kuntalaisten kanssa oli antoisaa, mutta toi myös esiin sietämättömän vastakkainasettelun aikuiset vs. lapset. Useampikin keskustelija kertoi, että lapset ja nuoret aiheuttavat heille jatkuvaa haittaa ja häiriötä mm. skeittaamalla ja pyöräilemällä paikoissa, joissa se ei ole sallittua. Olipa poliisikin kutsuttu nuorisoa häätämään.

Lasten ja nuorten kanssa työskentelevänä uskallan väittää tuntevani aika hyvin heidän maailmansa, ajatuksensa ja toiveensa. Muistin muutaman nuoren kanssa käymäni keskustelun, jossa he kertoivat, että Lankilan suunnalla oli joskus ollut skeittipaikka, jossa he olivat usein käyneet, mutta jostain syystä sitä ei enää ole, joten he sitten skeittaavat mm. koulujen, asunto-osakeyhtiöiden ja kauppojen pihoilla ja parkkipaikoilla. 

Tekevätkö he sitten tätä aiheuttaakseen haittaa ja häiriötä? En usko. Heillä on tarve ja halu liikkua (mikä on hieno asia!), mutta me aikuiset emme ole osoittaneet heille paikkaa ja he ovat siitä pahoillaan.