MEILLÄ ON PAINAJAINEN

Sunnuntai 13.1.2019 klo 16:07 - Terhi

Vuodenvaihteen molemmin puolin olemme täällä Suomessa saaneet lukea uutisia järkyttävistä seksuaalirikoksista, joissa epäillyt tekijät ovat ulkomaalaistaustaisia miehiä ja uhrit suomalaisia lapsia. Epäillyistä useamman tiedetään olevan turvapaikanhakija- tai pakolaisstatuksella – olipa joku jo saanut Suomen kansalaisuudenkin. Epäillyt eivät toki ole ruotsalaisia eivätkä saksalaisia, vaan he ovat kotoisin Afrikasta ja Lähi-Idästä, joista suurin turvapaikanhakijamassa Suomeenkin on suunnannut.

Mikään yhteiskunta ei liene rikokseton ja meilläkin on rikollisia omasta takaa aivan riittävästi. Poliisin resurssit sen sijaan ovat riittämättömät. Siitäkin syystä pidän käsittämättömänä, että Suomeen päästettiin turvapaikkaa hakemaan kymmeniätuhansia lähinnä Afrikasta ja Lähi-Idästä kotoisin olevia nuoria miehiä, jotka jaksoivat hengen hädässä(?) matkustaa läpi koko turvallisen Euroopan. Kun seurasi joukkoraiskaus-, puukotus- ja taharrus gamea -uutisointia Euroopasta, pystyi päättelemään, että samat ongelmat tulevat tännekin. Tulevat vaikka kuinka hokisimme, että ”meidän pitää onnistua kotouttamisessa ja meidän pitää sitä ja meidän pitää tätä”. Laaja tilastokeskuksen ja poliisin tietoihin pohjaava selvitys ulkomaalaisten seksuaalirikollisuudesta (julkaistiin mm. Iltasanomissa 15.12.2018) kertoo, että esim. irakilaisten ja afganistanilaisten osuus seksuaalirikollisuudessa on moninkertainen suomalaiseen verrattuna. Minun on hyvin vaikea uskoa, että millään kotouttamistoimilla nuo tilastot paranisivat.

Syksyllä 2015 saimme tänne Vihtiinkin osuutemme ”siirtolaiskriisistä” vastaanottokeskusten myötä. Olin jo aktiivisesti yrittänyt unohtaa nuo ahdistavat kuukaudet vastaanottokeskuksen välittömässä läheisyydessä, mutta nyt Oulun tapahtumien myötä muistui mieleeni, kuinka omaakin alakouluikäistä tytärtäni miesjoukot mm. pysäyttelivät ja halusivat valokuvata. Sain tuohon aikaan kuntalaisilta paljon viestejä erilaisista ikävistä kohtaamisista turvapaikanhakijoiden kanssa. Toivon sydämestäni, ettei mitään pahempaa kenellekään tehty.

Tätä kirjoittaessani pomppasi sosiaalisen median uutisvirtaan tuore uutinen Helsingin Roihuvuoresta: kolme ulkomaalaistaustaista miestä otettu kiinni epäiltyinä törkeistä lapseen kohdistuvista seksuaalirikoksista. Oulun ensimmäisten tapausten tultua ilmi vuoden 2018 lopulla, KRP:n rikosylikomisario Sari Sarani kertoi kyseessä olevan vasta jäävuoren huippu. Nyt koko karmeus ilmeisesti alkaa vähitellen valjeta.

Kahden tyttären äitinä koen suurta tuskaa yhteiskuntamme tämänhetkisestä turvattomuuden tilasta nimenomaan tyttöjen ja naisten osalta. Kun teini-ikäinen tyttäreni haluaa lähteä kaverinsa kanssa Helsingin keskustaan ostoksille, mielessäni käy jo sekin vaihtoehto, että en päästä. Parhaani mukaan olen poliittisilla valinnoillani ja äänestyspäätöksilläni yrittänyt heidän tulevaisuuttaan turvata, mutta liian moni muu on valinnut ja päättänyt toisin. Suomen poliittisen johdon tehtävä on suojella omaa kansaansa ja meidän vanhempien tehtävä on suojella omia lapsiamme. Suomi on länsimainen demokratia, jossa yhteiskunnan tilaan vaikutetaan vaaleissa äänestämällä. On syytä kuitenkin ymmärtää, että äänestämällä samoin kuin ennen, saadaan samanlaista kuin tähänkin asti. Vain tekemällä toisin voi saada toisenlaisen lopputuloksen. Nyt keväällä on mahdollisuus vaikuttaa sekä eduskuntavaaleissa että Euroopan parlamentin vaaleissa. Ylempänä mainitsemieni järkyttävien uutisten pakottamina lähes kaikki poliittiset tahot lupaavat ”maahanmuuttokriittisesti” maat ja kuut, jotta äänestäjät eivät kaikkoaisi. Älä kuitenkaan sorru halpaan kopioon!